Humanistia minussa on haavoitettu.
Suomessa on syksyn mittaan keskusteltu paljon muutamien nuorten rikoksiin syyllistyneiden somalialaisten karkoituksista takaisin Somaliaan.
Tiedän, että ennen olisin itsekin vastustanut vimmalla näitä karkoituksia, ja pystyn edelleen esittämään ainakin neljä syytä, minkä vuoksi karkoituksia ei tulisi panna täytäntöön:
2)Karkoitetut nuoret joutuisivat suurella todennäköisyydellä hengenvaaraan Somaliassa, jossa ei ole
oikeastaan minkäänlaista virallista oikeuslaitosta ja jossa henki ihmisen hengen hinta on todella halvempi kuin
eläimen.
3)Karkoituksilla valtiomme osoittaa myös tietyllä tavalla epäonnistuneensa näiden nuorten integroimisessa yhteiskuntaamme: olemme päästäneet tällaisen joukon nuoria syrjäytymään täysin yhteiskunnasta..
4) Karkoitukspäätöksillä osoitamme myös tietyllä tavalla, kuinka kädetön ja hampaaton lainsäädäntömme on, kun siirrämme vaikean paikan tullen vastuun muualle.
Periaatteen tasolla ajattelen juuri näin.
Tultaessa käytännön tasolle, ajattelen kuitenkin täysin päinvastaisesti ja kykenen esittämään jokaiselle
edellä luettelemalleni kohdalle vasta-argumentin. Tämä johtuu eniten siitä, että olen todella seurannut liiankin läheltä erään tällaisen karkoitus uhan alla olevan somalialaisen miehen touhuja (kyseessä erään ystäväni entinen mies) ja sitä terrorismia, jota hän on harjoittanut läheisiään kohtaan ja olen täysin sitä mieltä, että karkoitus on ainoa todellinen rangaistuskeino, joka saattaisi saada hänet ajattelemaan tekojaan. Joitakin ihmisiä on todella ravisteltava ennen kuin he heräävät. (Jotkut eivät herää sittenkään)
Somalialaiset syyllistyivät Suomessa vuonna 2006 noin 400 rikokseen. Tämä on melko paljon, ottaen huomioon sen, että Somalialaisia on Suomessa noin 8000. Prosentuaalisesti rikoksia tekevien somalialaisten joukko on vielä pienempi, sillä muutaman kymmenen somalialaisen joukko on syyllinen suurimpaan osaan näistä 400 rikoksesta. Tämä joukko myös tavallaan leimaa omalla lain vastaisella elä-
mäntavallaan muut Suomen somalialaiset, mikä tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta. Tällä tavoin voin myös surutta perustella, että nämä useisiin rikoksiin syyllistyneet somalialaiset tulisi karkoittaa.
Olen itse käynyt keskustelua näistä karkoituksista useiden somalialaisten kanssa, ja he ovat myös poikkeuksetta ottaneet kannan, että nämä rikollisen elämäntavan omaksuneet tulisi karkoittaa, sillä jos ei kunnioita sen maan lainsäädäntöä tai viranomaisia, jossa elää, on parempi palata sinne, mistä on tullutkin.
Toisaalta tuttavieni kanssa olemme myös päätyneet usein näissä karkoituksiin liittyvissä keskusteluissa pohtimaan, mitä pitäisi tehdä tämänkaltaisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Läheskään kaikkia keinoja ei ole varmastikaan käytetty näiden nuorten integroimiseksi. Ja vaikka nuoret ovatkin itse rikollisen elämäntavan valinneet, jokin on heidät siihen ajanut ja yhteiskunnan kielteinen suhtautuminen maahanmuuttajiin (rasismi ja piilorasismi) ei liene ainakaan yksi vähäisimmistä syistä. Kaikki rasismin uhrit eivät toki ryhdy rikolliselle tielle, mutta ihmisillä on myös erilaisia lähtökohtia, ja yksinkertaisesti sanottuna: kaikilla ei ole voimaa taistella vallitsevia olosuhteita ja vastoinkäymisiä vastaan.
Karkoituspäätökset ovat mielestäni oiva oppimisen paikka, erityisesti Suomen valtiolle!!!
Suomessa on syksyn mittaan keskusteltu paljon muutamien nuorten rikoksiin syyllistyneiden somalialaisten karkoituksista takaisin Somaliaan.
Tiedän, että ennen olisin itsekin vastustanut vimmalla näitä karkoituksia, ja pystyn edelleen esittämään ainakin neljä syytä, minkä vuoksi karkoituksia ei tulisi panna täytäntöön:
1)Osa nuorista on elänyt suurimman osan elämästään Suomessa, heidän perheensä ovat täällä ja ylipäänsä
yhteys Somaliaan on tavallaan katkennut.2)Karkoitetut nuoret joutuisivat suurella todennäköisyydellä hengenvaaraan Somaliassa, jossa ei ole
oikeastaan minkäänlaista virallista oikeuslaitosta ja jossa henki ihmisen hengen hinta on todella halvempi kuin
eläimen.
3)Karkoituksilla valtiomme osoittaa myös tietyllä tavalla epäonnistuneensa näiden nuorten integroimisessa yhteiskuntaamme: olemme päästäneet tällaisen joukon nuoria syrjäytymään täysin yhteiskunnasta..
4) Karkoitukspäätöksillä osoitamme myös tietyllä tavalla, kuinka kädetön ja hampaaton lainsäädäntömme on, kun siirrämme vaikean paikan tullen vastuun muualle.
Periaatteen tasolla ajattelen juuri näin.
Tultaessa käytännön tasolle, ajattelen kuitenkin täysin päinvastaisesti ja kykenen esittämään jokaiselle
edellä luettelemalleni kohdalle vasta-argumentin. Tämä johtuu eniten siitä, että olen todella seurannut liiankin läheltä erään tällaisen karkoitus uhan alla olevan somalialaisen miehen touhuja (kyseessä erään ystäväni entinen mies) ja sitä terrorismia, jota hän on harjoittanut läheisiään kohtaan ja olen täysin sitä mieltä, että karkoitus on ainoa todellinen rangaistuskeino, joka saattaisi saada hänet ajattelemaan tekojaan. Joitakin ihmisiä on todella ravisteltava ennen kuin he heräävät. (Jotkut eivät herää sittenkään)
Somalialaiset syyllistyivät Suomessa vuonna 2006 noin 400 rikokseen. Tämä on melko paljon, ottaen huomioon sen, että Somalialaisia on Suomessa noin 8000. Prosentuaalisesti rikoksia tekevien somalialaisten joukko on vielä pienempi, sillä muutaman kymmenen somalialaisen joukko on syyllinen suurimpaan osaan näistä 400 rikoksesta. Tämä joukko myös tavallaan leimaa omalla lain vastaisella elä-
mäntavallaan muut Suomen somalialaiset, mikä tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta. Tällä tavoin voin myös surutta perustella, että nämä useisiin rikoksiin syyllistyneet somalialaiset tulisi karkoittaa.
Olen itse käynyt keskustelua näistä karkoituksista useiden somalialaisten kanssa, ja he ovat myös poikkeuksetta ottaneet kannan, että nämä rikollisen elämäntavan omaksuneet tulisi karkoittaa, sillä jos ei kunnioita sen maan lainsäädäntöä tai viranomaisia, jossa elää, on parempi palata sinne, mistä on tullutkin.
Toisaalta tuttavieni kanssa olemme myös päätyneet usein näissä karkoituksiin liittyvissä keskusteluissa pohtimaan, mitä pitäisi tehdä tämänkaltaisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Läheskään kaikkia keinoja ei ole varmastikaan käytetty näiden nuorten integroimiseksi. Ja vaikka nuoret ovatkin itse rikollisen elämäntavan valinneet, jokin on heidät siihen ajanut ja yhteiskunnan kielteinen suhtautuminen maahanmuuttajiin (rasismi ja piilorasismi) ei liene ainakaan yksi vähäisimmistä syistä. Kaikki rasismin uhrit eivät toki ryhdy rikolliselle tielle, mutta ihmisillä on myös erilaisia lähtökohtia, ja yksinkertaisesti sanottuna: kaikilla ei ole voimaa taistella vallitsevia olosuhteita ja vastoinkäymisiä vastaan.
Karkoituspäätökset ovat mielestäni oiva oppimisen paikka, erityisesti Suomen valtiolle!!!
Kommentit