Tänne, missä lumi sataa niskaan huolia
Tänne missä pimeys valtaa mielen
minä pakenin murhetta ja tuskaa.

Täällä, missä ihmiset kulkevat päät painuksissa
Täällä, missä naapurit lukitsevat tiukasti ovensa
Täällä, missä ihonvärini määrittää olemistani enemmän kuin tekoni
minä yritän rakentaa elämääni uudelleen jokaikinen päivä

ja kyllä tästä valituksestani huolimatta
olen kiitollinen tälle maalle
ja synkkyydestäni huolimatta
pyrin sopeutumaan
vaikka loskaa heitetään kasvoilleni päivittäin
vaikka joka päivä saan tuntea etten kuulu tänne
että minusta ei ole mitään hyötyä
että olen taakka, elätti,
ettei minua haluttu,
olen kiitollinen siitä,
että tämä maa kuitenkin otti minut vastaan,
kun minulla ei ollut paikkaa minne mennä,
kun isänmaani käänsi selkänsä minulle.

Mutta se on myönnettävä,
että jokapäiväinen uudelleensyntyminen on hankalaa
on vaikeaa yrittää,
sillä tuntuu,
että vaikka kuinka yrittäisi parhaansa
tämä maa ei koskaan hyväksy minua
lumisade ei koskaan lakkaa
pimeys ei koskaan muutu valoksi
minä olen aina vain värikuori,
en koskaan ihminen kuoren sisällä.