Voi sinua Somalia,
joka ennen loistit viisi sakaraisena tähtenä.
Nyt niitä on enää kaksi
ja nekin erkaantuneet toisistaan.

Voi sinua Somalia,
voi sinun raunioiksi pommitettuja kaupunkejasi,
autioita katujasi:
niitä, jotka ennen kuhisivat elämää,
joilla soi nauru ja ilo,
nyt ovat vain varjoja menneestä,
maahan on kaiverrettu verellä osa sinun historiastasi.

Voi sinua Somalia,
kansasi on paennut ympäri maailmaa,
hajonnut kuin ruukku sirpaleiksi.
Kuka myrkytti miesten mielet,
joiden ajatukset ennen kannattelivat sinua?
Sillä ne samaiset miehet,
jotka tekivät sinusta vahvan
muuttivat sinut heikoksi.
Käänsivät veljet toisiaan vastaan
istuttivat vihan siemenen syvälle,
muuttivat naapurit leijonista hyeenoiksi
ja korppikotkiksi:
valon pimeydeksi.

Voi sinua Somalia
katkeruuden kehää on vaikea murtaa,
koston kierrettä hankala rikkoa,
kun kaikkien suonissa virtaa mustaa verta.
Valtaa tavoittelevien sapeleiden katkaisemiseksi
vaaditaan voiman lisäksi paljon viisautta.

Mutta jonakin päivänä,
kun tietämättömyyden ohdakepensaat on jälleen kitketty puutarhastasi
Somalia,
kun pesästä paenneet linnunpoikaset
istuvat jälleen oksillasi
sinä nouset uudelleen
kirkkaimpien tähtien joukkoon
ja kaikki viisi sakaraa loistavat jälleen yhdessä kirkkaina.